Hitaasti aloin ymmärtää ettei elämäni elämä ollut edes mitään elämistä. Se oli ainaista pelkoa, suostuttelua ja maanittelua siihen, että Heikki toimisi kuin normaalit ihmiset. Olin hänen mielestään aina kaikessa väärässä ja sohvalla nukkuminenkin oli hänestä vain joku kieron mieleni oikku. Opiskelin koko ajan samalla korkeakoulussa ja näin jälkeenpäin ajateltuna ihmettelen suuresti miten pääsin tentit läpi ja menestyin koulussa kohtuullisen hyvin. Suomalaisen naisen sisu on uskomaton, kun oikeen sisuuntumaan pääsee. En koskaan ymmärtänyt sitä miksi Heikki ei vain lähtenyt menemään ja ottanut jotakin toista naista, joka olisi hänelle enemmän mieliksi. Ehkä siksi, että tunsi hallitsevansa minua tai ehkä siksi ettei kukaan olisi huolinut häntä jos olisi tiennyt hänen todellisen luonteensa.