Lunta alkoi sadella suurina kauniina pisaroina taivaalta ja joulu lähestyi vääjäämättä. Tässä vaiheessa vietin jo suurimman osan ajastani sekä öistäni Heikin luona ja olinpa tainnut viedä sinne joitakin vaihtovaatteitakin mukaanlukien hammasharjan, hänen pyynnöstään. Tässä vaiheessa haluaisin mainita, että Heikki joi runsaasti silloin kun joi, mutta alkoholin ottaminen rajoittui aina yhteen iltaan, joten se ei yleensä vaikuttanut hänen tekemisiinsä. Oli pikkujouluaika ja meillä oli tarkoitus viettää iltaa yhteisten ystävien kanssa. Menin sovittuun aikaan iltapäivällä Heikin luo ja hän oli tapansa mukaan varannut iltaa varten pullon viinaa. Otettuuan muutaman lasillisen Heikki vain yleensä rentoutui leppoisammaksi seuramieheksi mutta tällä kertaa hän tuntui vain kiukustuvan allkoholin ottamisen myötä. Huomasin kiukun nousevan, vaikka emme olleet vielä koskaan varsinaisesti riidelleet mistään. Tilanteen tasalle päästyäni koitin keskustella Heikin kanssa siitä, mikä häntä painoi mutta hän vain aukoi päätään ja alkoi hermostua yhä enemmän. Jossakin vaiheessa hän ei enää pystynyt keskustelemaan ollenkaan vaan suuttui minulle ja ryhtyi tönimään. Kaaduin muutamia kertoja ja olin kauhussani. En ollut tottunut siihen, että minuun käytäisiin käsiksi ja en tajunnut puolustautua millään tavalla. Tällä kertaa sain Heikin rauhoteltua puhumalla ja ryhdyimme keskustelemaan suhteemme tilasta. Esitin Heikille joitakin kysymyksiä ja hänen todetessaan ettei tiedä esimerkiksi haluaako minut vai jonkun toisen pakkasin reppuni ja lähdin punkkaamaan ystäväni sohvalle. Tällä kertaa vielä Heikki katui tekosiaan, tuli aamuyän tunteina pyytämään minua takasin, vannoi rakkauttaan ja pyysi, suorastaan aneli mukaansa. Minä uskoin tyhmyyksissäni, kuvittelin muutaman lasillisen vaikuttaneen hänen käytökseensä, annoin anteeksi ja lähdin hänen mukaansa. Vielä tässä vaiheessa en osannut aavistaa miten tutuiksi hänen nyrkkinsä minulle tulisivatkaan. Keskustelin tapahtuneesta useiden ystävieni kanssa, kaikki vakuuttivat, että ei kannata vielä lannistua sillä kyllähän jokaiselta joskus palaa pinna. Luotin ystäviini ja Heikkiin vaikkakaan en sokeasti mutta menin kuitenkin takaisin tosin hieman enemmän varpaillaan kuin aikaisemmin.