Heikki ei koskaan hyväksynyt sitä, että olisin tahtonut elää niin kuin parisuhteessa elävät ihmiset elävät. Hän ei koskaan oppinut keskustelemaan kanssani tai tekemään yhteisiä suunnitelmia. Hän suunnitteli oman elämänsä ja menonsa ja yleensä minä en kuulunut kumpaankaan. En koskaan suostunut uskomaan, että Heikki todella saisi nautintoa hakkaamisesta, mutta ihan järelläkin ajateltuna voi todeta, että miksi hän olisi ollut kanssani, asunut kanssani jos hakkaaminen ei olisi tuottanut hänelle nautintoa?