Tämän välikohtauksen jälkeen oli pitkään rauhallista. Heikki ei käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti vaan suorastaan loisti ihanalla ja hyvällä käytöksellään. Joulun alla hän puheli lähestyvästä asepalveluksestaan ja tulevaisuudesta. Hän heitti ilmaan ajatuksen yhteenmuuttamisesta ja pohdimme tätä sitten joululauluja kuunnellen ja kuumaa kaakaota hörppien. Oma koti tuntui asialta, joka korjaisi kaiken ja eihän mitään niin kauheaa ollut vielä tapahtunutkaan, vaakuttelin itselleni ja suostuin yhteenmuuttamiseen. Hieman ennen joulua sitten hyvästelin lapsuudenkotini ja muutin Heikin kanssa yhteiseen kotiin. Asuimme samalla paikkakunnalla vanhempieni ja läheisimpien ystävieni kanssa- onneksi. Ensimmäinen viikko yhteisessä kodissa oli pääosin rauhaisaa yhteiseloa. Kummastelin toki sitä, että Heikki halusi määrätä paljon kotimme sisustuksesta ja esittämäni ideat verhoista, huonekaluista ja muusta tällaisesta ei ollut hänelle lainkaan mieleen. Huomasin jo alussa, että itse nautin siitä, kun ilta kääntyy yöksi, tykkään puuhastella myöhäisellä ja vain oleskella jos siihen suinkin on mahdollisuus, mutta Heikki meni aina aikaisin nukkumaan ja näin ollen yhteistä aikaa ei liiemmälti jäänyt. Joulun jälkeen Heikki aloitti armeijan, joka oli hänelle näkemykseni mukaan vaikea paikka. Hän ei pitänyt siitä, että häntä tai hänen tekemisiään arvosteltiin ja määräiltiin. Alkuaika armeijassa meni kohtuullisen hyvin vaikka hän lomillaan vaikuttikin vaisulta ja lomilta armeijaan palaaminen tuntui olevan vaikeaa. Vaikka huomasin hänen käytöksessään muutoksia niin en uskonut niiden olevan niin suuria kuin muutamia kuukausia myöhemmin sain huomata...