Syksyn mittaan tutustuimme pikkuhiljaa. Tutustumisen tahti ei ollut mitenkään huiman kova, sillä Heikki oli harvasanainen mies. Käydessäni hänen luonaan hän yleensä istui ja jutteli hiljakseen niitä näitä, minusta tuntui kuitenkin, että hän vältteli kertomasta ja paljastamasta kaikkea itsestään. Tässä vaiheessa on varmasti hyvä mainita, että Heikki ei ollut koskaan seurustellut varsinaisesti kenenkään kanssa, säätänyt vain joidenkin naisten kanssa mutta seurustelusuhteeseen ei mikään tuttavuus ollut yltänyt. En koskaan oikeastaan ihmetellyt tätä seikkaa, sillä eihän läheskään kaikilla parikymppisillä miehillä ole ollut välttämättä pitkiä suhteita.


Välillä Heikin hiljainen ja ehkä sulkeutunutkin käytös sai minut epäilemään, että haluaako hän lainkaan tutustua minuun mutta jotenkin, lähestulkoon sanattomasti hän sai minut aina uskomaan kuitenkin siihen, että yhdessä viettämämme aika oli hänestäkin mukavaa. Tässä vaiheessa, kun tunsimme toisiamme jo jonkin verran huomasin Heikillä olevan joitakin omituisia tapoja, jotka mielestäni poikkesivat niinsanotusta normaalista käyttäytymisestä elämässä ja ihmissuhteissa yleensäkin. Näitä tapoja olivat muunmuassa se, että hän ei koskaan halunnut puhua kuulteni puhelimessa, jos soittaja sattui olemaan joku hänen lähisukulaisensa tai se, että hän vietti lähestulkoon kaikki viikonloppunsa vanhempiensa luona. Toki vanhempien luona vieraileminen on normaalia, minustakin mukavaa, mutta mielestäni 20-vuotiaan miehen ei tarvitsisi olla kaikki viikonloppuja vanhempiensa luona, varsinkaan jos hän haluaa löytää itselleen naisen.