Yritin koko ajan pitää yllä ulkokuorta, joka näyttäisi siltä, että kaikki on hyvin. Ajattelin etten halua olla vaivaksi muille ja ettei muiden tarvitse tietää sitä miten voin tai mitä ajattelen. Uskoin vakaasti siihen etten murru missään vaiheessa jos vain tarpeeksi kovasti yritän pitää itseni kasassa. Pidin itseni liikkeessä, tapasin ihmisiä, menin tein ja koin. Tein kaikenlaista, ainut harmillinen puoli tässä oli vain se ettei mikään tuntunut enää miltään. Oli aivan sama mitä teki tai minne meni niin olo oli aina samanlainen: tyhjä.