Seuraavat kuukaudet elin jännityksessä ja pelossa. En koskaan voinut tietää mistä Heikki hermostuisi ja mitä hän seuraavaksi tekisi. Heikin toisinaan hermostunut käytös sai minutkin olemaan yhä hermostuneempi ja kärttyisempi. Tässä vaiheessa huomasin, että Heikki ei halunnut olla perheeni kanssa tekemisissä lähes lainkaan vaan haukkui heitä minulle aina, kun vain sai siihen mahdollisuuden. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja hermostuksissani tein tietysti virheitä itsekin. Suurin virheeni oli se, että vastasin hänen haukkuihinsa joskus samalla mitalla takaisin, joka ei tietenkään ollut oikea teko, mutta kukapa meistä jaksaisi kuunnella moista pilkkaa illasta iltaan sanomatta mitään takaisin. Huomasin, että viihdyin kotona yhä huonommin, yritin keksiä kaikenlaista menoa ettei tarvitsisi olla kotona ja tästä järjestelystä Heikki tuntui nauttivan. Hän sai minut pakoilemaan omaa kotiani. Jossain vaiheessa hän keksi perheeni haukkumisen lisäksi ryhtyä huorittelemaan minua, täysin ilman syytä ja kommentoimaan ulkoista olemustani. Aikaisemmin lenkkeilin usein, söin terveellisesti ja pidin itsestäni huolen, mutta elämäntilanteeni huonontuessa jäi liikunta, terveellinen ruoka ja ulkoilu. Lihoin jonkin verran, en kuitenkaan mitenkään hurjasti mutta hoikalle ihmiselle viisikin kiloa on paljon. Ennen seuraavaa räsähdystä välillämme oli joitakin pieniä riitoja, jotka johtivat yleensä siihen, että mitään ilmoittamatta Heikki katosi useiksi tunneiksi omille teilleen ilman puhelinta. Näistä reissuistaan hän ei koskaan mielestään ollut tilivelvollinen minulle, en kuitenkaan usko hänellä olleen rinnakkaisia suhteita.