Seuraavana päivänä istuin ja katselin televisiota. Kouluun en jaksanut lähteä, muiden kuin yövaatteiden pukeminen olisi tehnyt liian kipeää. Vanhempani epäilivät käsivarsien mustelimista jotain, mutta en saanut puhutuksi, kerrotuksi kuinka asiat olivat. Häpesin sitä, että minua hakattiin. Heikki tuli luennolta kotiin ja ihmetteli miksi en ollut koulussa. Kertoessani syyksi sen etten jaksanut mennä hän hyökkäsi kimmppuuni. Potki minua sohvalla, käänsi selälleen ja iski polvella useita kertoja rintakehääni. Olin varma, että jotain murtuu jos hän ei pian lopeta. Tuntui, että takominen jatkui ikuisuuksia. Välillä Heikki puristeli poskiani, juuri sen verran, että kipu tuntui mutta niin kuitenkin ettei mitään jälkiä lievää turvotusta lukuunottamatta tullut. Itkin raivokkaasti, tuntui etten saa happea. Päänsärky alkoi välittömästi itkemisen myötä ja joka paikka tuntui olevan kuin tulessa. Yritin potkia Heikkiä kimpustani mutta fyysisesti vahvempana hän ei hievahtanutkaan. Olin huomannut,että puhuminen on turhaa ja niin vain odotin, että hän lopettaa. Jossain vaiheessa sitten ajattelin, että jos huudan niin naapurit soittavat poliisin, se ei kuitenkaan onnistunut sillä Heikki työnsi oman paitani helman suuhuni ja piti sitä toisella kädellä paikallaan. Tätä jatkui ehkä puoli tuntia, tunti. En nähnyt kelloa ja aikaa on mahdotonta arvioida. Se oli kosto siitä, että en vartalo hellänä jaksanut mennä kouluun luennoille.